Stories on Creativity: Hanna-Kaarina Heikkilä

Hanna-Kaarina Heikkilä oli lähes valmis arkkitehti, kun hän päätti aloittaa keramiikka- ja lasitaiteen opinnot. Heikkilä haluaa yhdistää taitonsa ja vapauttaa luovuutensa taiteilijana, muotoilijana ja arkkitehtina. Heikkilän lasiesineet ovat herättäneet kiinnostusta Milanon messuilla ja Wallpaper-lehdessä.

”VARTUIN pohjoisessa, Kemissä. Kanssani samassa päivähoitopaikassa oli toinen täsmälleen minun ikäiseni tyttö. Meillä oli tapana piirtää päivät pitkät – jopa niin paljon, että hoitajamme päätti laatia lukujärjestyksen, jotta päiviimme kuuluisi muutakin. Oli kuitenkin jo liian myöhäistä: minusta tuli arkkitehti ja muotoilija ja ystävästäni muotisuunnittelija.

Lukion jälkeen oikean suunnan valitseminen oli vaikeaa, sillä uravaihtoehtoja oli niin monta. Olin kiinnostunut arkkitehtuurista, mutta kaikki sanoivat, että opiskelupaikan saaminen oli niin vaikeaa, ettei kannattanut edes yrittää. Eikä arkkitehdeille kuulemma ollut töitäkään. Lopulta päätin olla välittämättä ihmisten mielipiteistä ja oletuksista ja hain opiskelemaan kaikkea, mistä olin kiinnostunut.

Pääsin kaikkiin opinahjoihin, joihin hain: kauppakorkeakouluun, yliopistoon ja teknilliseen korkeakouluun. Arkkitehtuurilinjan pääsykoetulokset tulivat ensimmäisinä. Tiesin heti, mitä halusin.”

”ALOITTAESSANI opinnot vuonna 2005 en oikein edes tiennyt, mitä arkkitehdit tekevät. Pian sain kuitenkin mahdollisuuden oppia työtä käytännössä, kun pääsin toisena opiskeluvuotenani töihin arkkitehtitoimistoon. Samana vuonna teimme opintomatkan Japaniin. Matkasta jäi kaipuu tutustua maahan paremmin.

Kolmantena opiskeluvuonna päätin hakea opiskelemaan ulkomaille – tarkemmin sanottuna Japaniin. Olin ainoa suomalainen, joka sai EU-apurahan opintoihin Japanissa. Seikkailuni Tokiossa alkoi vuonna 2009. Ensin opiskelin kieltä kolme kuukautta, minkä jälkeen menin työharjoitteluun paikalliseen yritykseen. Ei ollut mikään yllätys, että työajat poikkesivat täysin siitä, mihin olin tottunut. Ensimmäisen työpäiväni kunniaksi pomoni antoi minun lähteä kotiin tavallista aiemmin: yleensä työpäivä kesti aamuyhdeksästä iltakahdeksaan, mutta ensimmäisenä päivänäni sain lopettaa jo kuudelta. Kyllähän se hymyilytti. 

Kuuden kuukauden jälkeen aloitin työt suuremmassa yrityksessä, jonka ote arkkitehtuuriin oli teoreettisempi. Yrityksessä viljeltiin villejä ideoita, jollaisia Euroopassa ei todennäköisesti osattaisi keksiä. Japanin kielen taitoni olivat tuolloin jo onneksi riittävän hyvät, joten sain mielenkiintoisempia tehtäviä. En muista koskaan lähteneeni töistä ennen iltayhdeksää, ja usein työpäivät venyivät puolille öin. Työ- ja vapaa-aika sekoittuivat toisiinsa, mutta halusin ennen kaikkea oppia uutta.”

”En enää tyydy entiseen, vaan haluan jatkuvasti hankkia uusia kokemuksia.”

”PALASIN EUROOPPAAN ja lähdin vaihtoon Kööpenhaminaan. Sain kuitenkin yllättäen mahdollisuuden lähteä toistamiseen töihin Japaniin, tällä kertaa Suomen kulttuuri-instituuttiin. Vuoden 2011 suuri maanjäristys lykkäsi suunnitelmiani jonkin verran. Ensimmäisten kuukausien aikana heräsin Tokiossa lähes joka yö jälkijäristyksiin.

Kulttuuri-instituutissa noudatettiin suomalaisia työaikoja, joten minulla oli viimeinkin aikaa tutustua kaupunkiin. Aloin huomata, että arkkitehtuurin lisäksi halusin työstää erilaisia materiaaleja ja käyttää käsiäni. Tuolloin löysin keramiikan. Ihastuin japanilaisten keramiikkapajojen rauhalliseen, lähes meditatiiviseen tunnelmaan.

Ulkomailla vietetyt kaksi ja puoli vuotta saivat minut näkemään asioita uudessa valossa. Vuodet jättivät minuun myös jatkuvan kaipuun päästä uusiin paikkoihin. En enää tyydy entiseen, vaan haluan tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia kokemuksia.

Kun palasin tammikuussa Tampereelle, kaupunki tuntui kovin ankealta. Tarkoitukseni oli suorittaa arkkitehtuuriopintoni loppuun, mutta suunnitelmani muuttuivat melko pian, kun arkkitehtitoimisto OOPEAA tarjosi minulle töitä Seinäjoelta. Sain vielä samana vuonna siirron yrityksen Helsingin-toimistoon ja päätin, että oli hyvä aika hakea Aalto-yliopistoon. Olin varma, että muotoilun maailma tarjoaisi kaikenlaisia uusia mahdollisuuksia. Ajattelin, että hetki oli viimeinen mahdollisuuteni ennen kuin jumittuisin työelämään.”

Hanna-Kaarina Heikkilä nauttii työstään arkkitehtitoimistossa. Keramiikka- ja lasitaiteilijana hän puolestaan pääsee työskentelemään käsillään.

”ALOITTAESSANI keramiikka- ja lasitaiteen opinnot vuonna 2013 olin 28-vuotias. Olin varma, että olisin vuosikurssini nestori, mutta olinkin ikäjakauman keskivaiheilla. Teen opinnäytetyöni jo tänä vuonna, etuajassa. 

Osallistuin keväällä 2015 muiden Aalto-yliopiston opiskelijoiden kanssa Milanon huonekalumessujen Salon Satellite -tapahtumaan. Saamani huomio oli uskomatonta. Oli imartelevaa päästä samaan Wallpaper-lehden numeroon Tom Dixonin, Nendon ja muiden design-ikonien kanssa. Lasiesineeni mainittiin myös Architectural Review- ja Elle Decor -lehdissä.

Monet ovat kysyneet, miksi jätin arkkitehtuurin. Omasta mielestäni muotoilu ja arkkitehtuuri eivät sulje toisiaan pois vaan päinvastoin täydentävät ja laajentavat osaamistani. En ole missään vaiheessa ajatellut keskeyttäväni arkkitehtuuriopintojani, ja aionkin saada diplomityöni valmiiksi syksyllä 2015.

En juurikaan suunnittele tulevaisuutta. Tärkeintä on etsiä uusia polkuja ja rikastuttavia kokemuksia. Luominen on intohimoni, ja rakastan luovia haasteita.  Innostun uusista ajatuksista ja siitä, kun pääni pursuaa ideoita. Osaan hallita stressiä ilman, että tuntisin paniikkia tai ahdistuisin päällekkäisistä projekteista. Usein eri hankkeet ruokkivat toisiaan: yksi idea johtaa toiseen saaden aikaan hyvän flow’n. Ei kannata jäädä odottelemaan mahtavaa ideaa, sillä silloin ei saa aikaan mitään.

Tulevaisuudessa näen itseni monialaisena asiantuntijana, joka työskentelee erilaisten hankkeiden parissa. En halua lokeroida itseäni mihinkään tiettyyn muottiin, vaan pidän itseäni taiteilijana, muotoilijana ja arkkitehtina. Haluan hyödyntää eri taitojani ainutlaatuisissa projekteissa.”•
 

”Jos jää odottelemaan idean saamista, ei saa aikaan mitään.”

Tärkeitä hetkiä uralla

1. ”Arkkitehtuurin ja muotoilun opinnot. Olen rakastanut joka hetkeä.”
2. ”Ryhmätyö, jossa visioimme tulevaisuuden kaupunkia. Uskomaton ryhmähenkemme vei ideat aivan uudelle tasolle.”
3. ”Apuraha Japaniin. Sain tilaisuuden tehdä töitä, sukeltaa uuteen kulttuuriin, oppia japanin kieltä ja saada uusia ystäviä.”
4. ”Työ arkkitehtuurihankkeessa Suomen kulttuuri-instituutissa Japanissa.”
5. ”Nykyinen työni OOPEAAssa, jossa olen saanut osallistua mielenkiintoisiin hankkeisiin ja kilpailuihin.”

Heikkilän lasiteokset esiteltiin Milanon messuilla. Alun perin ne on suunniteltu valaisimiksi. Kuva: Ville Lahtinen.

Henkilökuvat: Maija Astikainen