Stories on Creativity: Lasse Lecklin

Maailma on aina kiehtonut valokuvaaja Lasse Leckliniä. Nyt hän tutkii sitä kahdesta eri näkökulmasta: kuvajournalistina ja valokuvataiteilijana. Lecklin tekee tiivistä yhteistyötä ilmastonmuutosta tutkivan tutkimusryhmän kanssa ja toivoo, että hänen valokuvansa voisivat auttaa ihmisiä ymmärtämään ilmiötä paremmin.

”Taiteen ja tieteen yhdistäminen on erittäin inspiroivaa.”

”OPIN LUKEMAAN ja kirjoittamaan jo hyvin nuorena ja perustin ensimmäisen lehteni kuusivuotiaana. Koska ystäväni eivät vielä osanneet kirjoittaa, he saivat piirtää sarjakuvia. Haastattelimme Teemu Selännettä: kysyimme, onko hänellä lemmikkejä, mistä musiikista hän pitää ja onko julkkiksena oleminen hänen mielestään kivaa. Olin jo tuolloin utelias ja kiinnostunut ympäröivästä maailmasta. Myöhemmin kävin Kallion ilmaisutaidon lukion, joka oli minulle juuri oikea paikka.

Harkitsin kolmea uravaihtoehtoa:  toimittaja, lehtikuvaaja tai elokuvantekijä. Vuonna 2003 aloitin kuvajournalismin opinnot Tampereen yliopistossa. Koulutusohjelma oli uusi ja kiinnosti monia; hakijoita oli parisensataa ja aloituspaikkoja vain kuusi. Yliopistolla oli hyvä tunnelma, mutta opinnot eivät vastanneet odotuksiani. Aloin tehdä töitä opintojen ohessa, ja hiljalleen huomasin viettäväni suurimman osan ajastani junassa. Keksin, että Aalto-yliopistossa opetettava valkokuvauksen historia sopisi minulle sivuaineeksi.

Aalto-yliopistossa uppouduin taiteen historian ja valokuvauksen teorian opintoihin. Yliopistolla vieraili säännöllisesti valokuvauksen guruja opettamassa. Tiesin, että halusin jatkaa opintojani Aallossa, joten hain ja pääsin opiskelemaan valokuvataiteen laitokselle.

Vietin paljon aikaa vaihto-opiskelijana ulkomailla. Vuonna 2009 opiskelin Tukholmassa, taidealan Konstfack-korkeakoulussa. Koululla oli viisi taidegalleriaa, joten koko ajan oli näyttelyjen avajaisia, joissa pääsi tapaamaan uusia ihmisiä. Pariisin École National Superieure des Beaux-Arts -yliopistossa painottui vahvasti perinteinen, jopa kliseemäinen taiteilijakuva, ja koulu muodosti eräänlaisen taidekuplan. New Yorkin School of Visual Artsissa näin, miten amerikkalainen markkinointiajattelu toimii käytännössä.

Erilaisiin oppilaitoksiin tutustuminen auttoi panemaan asiat mittasuhteisiin: opetus ja tilat ovat Aalto-yliopistossa huippuluokkaa, opettajat ja muu henkilökunta omistautuvat työlleen, ja valokuvataiteen resurssit ovat erittäin laadukkaat.”

Lasse Lecklinin työpäivät vaihtelevat lehti- ja mainoskuvauksista miehen omiin taideprojekteihin.

”EN OLE KOSKAAN EDES HARKINNUT hää- tai muotokuvaajaksi ryhtymistä tai oman studion perustamista, sillä minua kiinnostavat enemmän ympäröivä maailma ja sen ilmiöt. Siksi minulla on varsinaisen studion sijaan oma työhuone. Kuvaan mieluummin aidoissa ympäristöissä. En halua jumittua tekemään vain yhtä asiaa vaan matkustella ja tavata ihmisiä.

Työskenneltyäni 12 vuotta lehtikuvaajana tajusin ottavani kerta toisensa jälkeen saman kuvan keski-ikäisestä naisesta, joka kertoo uudesta identiteetistään tai onnestaan. Mitä muuta olisi tarjolla? Pitäisikö minun tehdä ominta juttuani?

Järjestin ensimmäisen oman näyttelyni kolme vuotta sitten. Nyt näyttelyitä on ollut jo kolme, ja vuosille 2015 ja 2017 on valmisteilla kaksi uutta näyttelyä.

Kun minulta kysytään, mitä kuvaan, vastaan yleensä ’ihmisiä, ruokaa ja reportaaseja’. Niiden kuvaamisesta minulle maksetaan. Silloin, kun minulle ei makseta, kuvaan muita aiheita ja keskityn mieluummin betoniin, maisemakuviin, öisiin maisemiin ja neonvaloihin. Minua kiehtovat rakennettu ympäristö ja etenkin ihmisten ja luonnon välinen suhde, meidän toimiemme ja saavutustemme seuraukset.

Ilmastonmuutos yksinkertaisesti sekä kiehtoo että pelottaa minua. Olen tehnyt useiden vuosien ajan yhteistyötä ilmastonmuutosta tutkivan kansainvälisen tutkimusryhmän kanssa. Tarkoituksenamme on yhdistää taide ja tiede ja etsiä keinoja kehittää taidetta, johon sisältyy tieteellistä päättelyä. Olen kulkenut kamerani kanssa tutkimusryhmän matkassa Suomen ja Norjan Lapissa ja Huippuvuorilla. Viimeisimmästä matkastamme syntyi Expedition-näyttely, jossa tarkastellaan ihmisen suhdetta luontoon ja sen vaikutuksia ympäristöön.

Ilmastonmuutokseen perehtyminen ja alan tutkijoihin tutustuminen ovat auttaneet minua tajuamaan, etteivät ihmiset ymmärrä olemassaoloomme kohdistuvia uhkia. Sitä haluan korostaa työssäni.

Minua viehättää peräkkäinen, järjestelmällinen lähestymistapa, jolla saa systemaattisesti ikuistettua jonkin aiheen. Yksittäinen valokuva luo vaikutelman, mutta valokuvien sarja siirtää huomion itse aiheeseen. Peräkkäinen esitystapa on myös tapa järjestää ja yrittää ymmärtää ympäröivää maailmaa ja keino käsitellä asioita saarnaamatta. Näytän katsojille aiheen ja annan heidän rauhassa ymmärtää asian.

Viimeisin kuvasarjani käsittelee Euroopan ydinvoimaloita. Euroopan kauneimmat ydinvoimalat -näyttely avataan Turussa ja Helsingissä marraskuussa 2015. Myöhemmin se lähtee kiertämään muualle maailmaan.”

NYKYÄÄN, KUN KAIKILLA on kamera ja kaikki ottavat valokuvia, valokuvaajan roolista puhutaan paljon. Ilmaisjakelulehdet ovat täynnä lukijoiden ilmaiseksi lähettämiä kuvia. Hyvät amatöörikuvaajat yrittävät saada kuviaan julkaistuksi pientä korvausta vastaan. Mitä ammattivalokuvaajat voivat tilanteessa tehdä? Miten he eroavat amatööreistä?

Mielestäni ero on selvä: ammattilaiset kuvaavat vähemmän ja valitsevat hyvin tarkasti, missä ja miten heidän työnsä ovat esillä.

En välttämättä tähtää maailmankuuluksi valokuvataiteilijaksi, mutta olisi mukavaa, jos valokuvani tekisivät vaikutuksen joihinkin ihmisiin ja saisivat heidät näkemään asiat eri tavalla. Eikä sekään olisi hullumpaa, jos valokuvauksella voisi elättää itsensä.”•

Lempiasioita

1. ”Monialaisuus. Taiteen ja tieteen yhteistyö ja eri taidemuotojen yhdisteleminen on kiehtovaa ja inspiroivaa.”
2. ”Eurooppalaisen nuoren elokuvan verkosto NISI MASA, jota olin perustamassa. Verkosto tukee nuoria elokuvantekijöitä ja
    tarjoaa heille kohtauspaikan.”
3. ”Matkustaminen. Ihminen ei voi olla aidosti onnellinen ennen kuin seuraava matka on varattu.”
4. ”Ihmiset. Nautin yksin työskentelemisestä ja oman juttuni tekemisestä. Paras asia työssäni ovat kuitenkin ihmiset. Olen saanut
    tehdä töitä ja ystävystyä upeiden persoonien kanssa.”
5. ”Ulkomailla asuminen. Ulkomailla olen saanut uusia kokemuksia ja oppinut näkemään suhteeni Suomeen uudessa valossa. Asiat
    ovat täällä todella hyvin!"

Lecklinin Covering-sarja (2014) käsittelee ihmisten Huippuvuorille jättämiä jälkiä. Sarkofagen (vasemmalla), Svedruphamaren (oikealla).

Henkilökuvat: Maija Astikainen