Stories on Creativity: Kevin Tavin

Kevin Tavin tahtoi taiteilijaksi, mutta innostui omaksi yllätyksekseen lasten ja opiskelijoiden opettamisesta. Tällä hetkellä Tavin on Aalto-yliopiston taiteen laitoksen johtaja, mutta keskittyy yhä myös toiseen intohimoonsa, tutkimukseen.

”TARINANI SUOMEEN PÄÄTYMISESTÄ on se tavallinen: menin naimisiin suomalaisen naisen kanssa. Oikeastaan tuo on lyhyt versio siitä, miksi olen täällä. Ensimmäisen kerran vierailin Suomessa yli kymmenen vuotta sitten, kun osallistuin kansainväliseen kuvataidekasvatuksen konferenssiin. Vuonna 2008 tulin Suomeen tutkijaksi Fulbright Centerin Senior Scholar -stipendillä. Vuonna 2012 lopulta muutin Helsinkiin pysyvästi. Nyt minulla on täällä uusi suuri perhe ja pieni lapsi.

Kuten useimmat kuvataiteen parissa työskentelevät, minäkin haaveilin taiteilijan urasta. Olen pienestä saakka tiennyt haluavani tehdä jotakin taiteeseen liittyvää, mutta en aluksi tiennyt mitä.

Pyrin selvittämään mahdollisuuksiani opiskelemalla ensin opistotasolla kuvataiteen ja psykologian peruskursseja. Vaikka nautin kuvataideopinnoistani ja halusin jatkaa taiteen parissa, psykologian kurssi johdatti minua tiettyyn suuntaan. Jatkoin opintojani yksityisessä taideyliopistossa, mutta pohdin yhä samaa kysymystä: pitäisikö minun ryhtyä graafiseksi suunnittelijaksi, taiteilijaksi vai taidekasvattajaksi?

Valitsin lopulta kuvataidekasvatuksen. Ala vaikutti tuolloin mielestäni muita käytännöllisemmältä ja mielenkiintoisemmalta, mutta en oikeastaan ajatellut opettajaksi ryhtymistä. Tarkoitukseni oli vain jatkaa opintojani.

Tajusin kuvataidekasvatuksen olevan minun juttuni vasta, kun päädyin opettamaan nuoria niin sanotussa lauantaikoulussa, jossa lapset voivat opiskella taidetta tavallisen koulun ulkopuolella. Työ jännitti minua kovasti, ja olin jopa hieman peloissani, sillä minulla oli hyvin vähän kokemusta lasten kanssa toimimisesta. Pidin työstä kuitenkin todella paljon! Lasten opettaminen ja heidän saamisensa kiinnostumaan taiteen katsomisesta ja tekemisestä tuntui hyvin luonnolliselta. Tämä tapahtui vuonna 1987 tai 1988, ja siitä alkoi opettajan urani.

Suoritin kuvataiteen kandidaatin tutkinnon (BFA) pääaineenani kuvataidekasvatus. Sen jälkeen työskentelin kuusi vuotta peruskoulun kuvataideopettajana ja suoritin töiden ohessa maisterin tutkinnon. Opinnäytetyön tehtyäni tajusin, että haluan suorittaa myös tohtorin tutkinnon. Se oli hassua, sillä en koskaan ajatellut olevani kiinnostunut väitöskirjan kirjoittamisesta. Tutkimustyö tuntui hyvältä, joten päätin jatkaa opintojani.

Luovuin taiteilijan haaveistani. Jälkikäteen ajatellen taiteen tekeminen ei koskaan ollut samalla tavalla tyydyttävää kuin kirjoittaminen. Nautin siitä, mutta se oli kokemuksena erilainen ja siihen liittyi erilaisia haasteita.”
 

”Lasten opettaminen jännitti minua aluksi kovasti, sillä minulla oli hyvin vähän kokemusta lasten kanssa toimimisesta.”

Ennen Aalto-yliopistoa amerikkalainen Kevin Tavin on opettanut yliopistotasolla esimerkiksi School of the Art Institute of Chicagossa ja Ohio State Universityssä.

”HELMIKUUSSA 2015 aloitin taiteen laitoksen johtajana, mikä vie paljon aikaa. Lisäksi opetan tällä lukukaudella kahta kurssia. Oma tutkimukseni varmaankin kärsii hieman, vaikka yritänkin koko ajan julkaista jotakin. Ymmärrän kuitenkin, etten voi tällä hetkellä työstää lempiaiheitani yhtä tuotteliaasti kuin ennen, en ainakaan tutkimusmielessä.

Lempiaiheisiini lukeutuu muun muassa Lacanin psykoanalyyttinen teoria, joka on myös tärkeä osa työtäni. Teoria on monimutkainen, ja se tarjoaa mahdollisuuksia herättää esimerkiksi opiskelijoissa ajatuksia kuvataidekasvatukseen liittyvistä toiveista. Opetan Lacanin teoriaa ja visuaalista kulttuuria mielelläni myös voidakseni tuoda esiin uudenlaisia tapoja tarkastella maailmaa.

Toisin kuin monet, itse en ole vielä hylännyt Lacanin ajattelua. Teoria on niin intensiivinen, rikas ja vaikea, että se kiehtoo minua. Se tarjoaa loputtomasti haasteita. Samalla se on kuitenkin vain yksi avattavista teorioista. Lacanin teoria herättää kysymyksiä. Käytännössä sitä ei tietenkään voi käyttää sellaisenaan kuvataiteen opettamisessa viidesluokkalaisille eikä soveltaa taideterapiana pedagogisessa työssä. En koskaan tekisi niin.

Visuaalisen kulttuurin kurssilla opin itse oppilailtani. Opetan heille teorioita, joiden avulla he voivat käsitellä erilaisia katsomisen tapoja, ja käsitteitä, joilla he voivat kehystää kokemuksiaan. En kuitenkaan opeta opiskelijoita katsomaan. He osaavat sen jo.

Opetus on parhaimmillaan, jos pystyn haastamaan joitakin normatiivisia katsomisen tapoja ja esittämään hankalia kysymyksiä, jotka kyseenalaistavat liian yksinkertaisia tulkintoja maailmasta – se on mielestäni tärkeää. Sama pätee myös minuun itseeni. Haluan, että opiskelijoiden reaktiot ja tulkinnat herättelevät minua. Kyse on aina pitkästä prosessista, mikä ilahduttaa minua.”

”VIIHDYN Helsingissä. Elämäni on nykyään Suomessa, ja yliopistolla on paljon tekemistä. Meneillään on esimerkiksi kuvataidekasvatuksen 100-vuotisjuhlavuosi. Jos ajatellaan seuraavia sataa vuotta, nyt on oiva tilaisuus muuttaa opetussuunnitelmaa, harkita erilaisia tarkastelutapoja sekä uusia laitteita ja teknologiaa ja pohtia erilaisia ajatuksia elämästä, maailmasta, taiteen tekemisestä ynnä muusta. Taide ja kasvatus eivät ole staattisia ilmiöitä. Olen omistautunut avaamaan opiskelijoille uusia mahdollisuuksia.

En halua elämäni olevan pelkkää hallintotyötä. Haluan jatkaa Lacanin teoriaa koskevaa tutkimustani ja viedä sitä eteenpäin. Tulevaisuuden kannalta mielenkiintoisia aiheita ovat esimerkiksi posthumanismi ja biologinen taide. Laitoksemme pyörittää Otaniemen Biofilia-laboratoriota. Se on saanut kansainvälistä tunnustusta ja houkuttelee mielenkiintoisia vierailevia taiteilijoita, tutkijoita ja huippuhankkeita. Olen itsekin tutustumassa aiheeseen ja yritän muodostaa teoriaa siitä, mitä biologian ja taiteen yhdistyminen merkitsee tulevaisuuden kuvataidekasvatukselle ja pedagogiikalle.

Kuvataidekasvatuksessa on tiedossa mielenkiintoisia hankkeita ja jännittäviä uusia suuntia! Laitoksella tutkitaan esimerkiksi etiikkaan ja mediaan liittyviä kysymyksiä. Mitä elämä on? Mikä on meidän tehtävämme? Miten voimme vaikuttaa biologian ja esittämisen väliseen suhteeseen sen sijaan, että sitä ohjaisivat pääasiassa tiedeyhteisöt?

Mielestäni taiteilijoiden ja kasvattajien on osallistuttava näiden tärkeiden kysymysten pohdintaan.”•
 

”Haluan haastaa normatiivisia tapoja tarkastella maailmaa.”

Inspiraation lähteitä

1. ”Omista julkaisuistani vaikuttavin on Wrestling with Angels, Searching for Ghosts: Toward a Critical Pedagogy of Visual Culture.”
2. ”Omista julkaisuistani provosoivin on Eyes Wide shut: The Use and Uselessness of the Discourse of Aesthetics in Art Education.”
3. ”Urani alkuvaiheessa inspiroivin teos oli Henry Giroux’n Disturbing Pleasures: Learning Popular Culture.”
4. ”Mielestäni kiinnostavia taiteilijoita ovat Mark Tansey, Glen Ligon, Marlene Dumas ja Matthew Barney.”
5. ”Keskenään risteäviä kiinnostuksenkohteita: opetussuunnitelmatutkimus, mediatutkimus, visuaalisen kulttuurin tutkimus,
    kriittinen pedagogiikka, kulttuurintutkimus sekä taideteoria ja -kritiikki.”

Henkilökuvat: Maija Astikainen