Stories on Creativity: Pirjo Sanaksenaho

Professori Pirjo Sanaksenaho piirsi taloja jo lapsena. Opintojensa aikana hän osallistui presidentin virka-asunnon suunnitteluun. Nyt hän opettaa tuleville arkkitehdeille, että rakennusten suunnittelussa on tärkeää huomioida niiden käyttäjät.

”LAPSENA piirtelin siskojeni kanssa katumaisemia. Liitimme paperit yhteen ja levitimme ne lattialle luoden mielikuvituskaupunkeja, joissa oli asuintaloja, kouluja, kauppoja ja ihmisiä, joita voimme liikutella pitkin katuja. Olin meistä ainoa, josta tuli arkkitehti.

Lukion kuvaamataidonopettajani tiesi aikeistani opiskella arkkitehtuuria, joten hän valmensi minua teettämällä minulla vanhoja yliopiston pääsykoetehtäviä. Pääsin opiskelemaan ensi yrittämällä ja 19-vuotiaana muutin Otaniemeen opiskelemaan. Nyt kun katson omaa 19-vuotiasta lastani, ymmärrän, miten nuori ja herkässä iässä hän yhä on.

Arkkitehtiopiskelijat alkavat yleensä työskennellä alan yrityksissä kolmantena opiskeluvuotenaan. Niin tein minäkin. Ensimmäinen työpaikkani oli Raili ja Reima Pietilällä. Työ oli äärimmäisen mielenkiintoinen, sillä pääsin osallistumaan presidentin virka-asunnon Mäntyniemen suunnitteluun.

Lama iski vuonna 1991 ja pysäytti koko rakennusalan – joka toinen arkkitehti jäi työttömäksi. Eivät nuo ajat kuitenkaan pelkästään synkkiä olleet: valmistuin, menin naimisiin mieheni Matin kanssa ja perustimme yhdessä oman yrityksemme, Sanaksenaho Arkkitehdit, keskellä syvintä lamaa.

Ensimmäinen iso toimeksiantomme oli opiskelijatalojen suunnitteleminen Vaasaan, mikä auttoi meidät jaloillemme. Lopulta yrityksemme selvisi lamasta lähes vahingoitta. Tuolloin monet arkkitehtikollegamme suuntasivat Keski-Eurooppaan. Arkkitehdeille oli kysyntää etenkin Berliinissä, jossa oli aloitettu kaupungin jälleenrakentaminen. Toiset päättivät lähteä aivan muille urapoluille.”

Pirjo ja Matti Sanaksenaho ovat suunnitelleet oman Espoossa sijaitsevan kotinsa, joka valmistui vuonna 2001.

Suurten etelän ja lännen suuntaisten ikkunoiden ja kaarevan seinän ansiosta huoneissa riittää valoa aamusta iltaan.

”ARKKITEHTUURI EI OLLUT ainoa uravaihtoehtoni. Kirjoittaminen on aina ollut minulle luonteva ilmaisumuoto, ja kirjoitankin nykyään paljon arkkitehtuurista. Parhaillaan viimeistelen väitöskirjaani nykyaikaisen kodin läpimurrosta 1950- ja 1960-luvuilla.

Kotona keskustelemme arkkitehtuurista koko ajan. Vaikea sitä olisi välttääkään, kun on naimisissa toisen arkkitehdin kanssa. Suunnitellessamme vuonna 2010 valmistunutta Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YHTS) Helsingin toimipistettä keskustelimme uudisrakennuksesta kotona innokkaasti. Teemme nykyäänkin samanlaista työtä: Matti on professorina Oulussa ja minä Otaniemessä – tuki on siis aina lähellä.

Nautin yliopistossa opettamisesta mutta välillä kaipaan piirtämistä ja suunnittelua, joten pyrin suunnittelemaan koko ajan edes jotakin pientä. Professorina vastaan opetuksen suunnittelusta ja kehittämisestä. On hienoa nähdä kipinän syttyvän kurssin aikana, kun opiskelijat innostuvat aiheesta. Toivon opiskelijoiden löytävän oman äänensä sekä oman ainutlaatuisen työtapansa.

Opettaminen antaa minulle mahdollisuuden levittää hyvän arkkitehtuurin sanomaa opiskelijoille. Todellisuudessa arkkitehdin työhön vaikuttavat luonnollisesti myös taloudelliset paineet, tiukat aikataulut ja kompromissien tarve. Rajoittavista tekijöistä huolimatta arkkitehdin on kyettävä suunnittelemaan tiloiltaan ja esteettisesti miellyttäviä kokonaisuuksia, mikä tekee onnistumisesta vieläkin palkitsevampaa. Koetan opettaa opiskelijoille, että ihmisen on aina oltava suunnittelun keskiössä. Pitäisi olla itsestään selvää, että arkkitehdin on huomioitava suunnittelussa rakennuksen käyttäjät, mutta maailmassa on siitä huolimatta paljon huonoa arkkitehtuuria, joka ei palvele käyttäjiä.

Välillä on vaikea hyväksyä, että rakennukset alkavat käyttäjiensä myötä elää omaa elämäänsä. Niistä voi tulla sotkuisemman näköisiä siitä yksinkertaisesta syystä, että ihmiset sattuvat omistamaan kaikenlaista tavaraa. Arkkitehtuuri ei kuitenkaan saa olla niin minimalistista, ettei se kestä elämää.

Kilpailut ja häviäminen kuuluvat arkkitehdin arkeen. Kaikki epäonnistuvat joskus, ja sen kanssa on opittava elämään. Koskaan ei saa antaa periksi tai lakata uskomasta omaan työhönsä, vaikka jäisi kuinka monessa kilpailussa ilman palkintoa tai toimeksiantoa.

Välillä hankkeiden aikataulut venyvät huomattavasti. Turun Pyhän Henrikin ekumeenisen taidekappelin suunnittelukilpailu pidettiin jo vuonna 1995. Mietimme työtä Matin kanssa kesän ajan, ja päädyimme hyödyntämään perinteisen kirkon mallia. Sisällä kirkossa on tukikaaret, ja sisätilan muoto muistuttaa kalaa.

Taidekappeli on esimerkki meidän suunnittelemillemme töille ominaisesta yhden materiaalin ja ajan myötä patinoituvien materiaalien käytöstä. Rakennus valmistui vasta vuonna 2005. Sen kuparipinta on nyt tummunut ja alkaa pian vihertää. Vasta nyt on selvää, että teimme oikean päätöksen, kun emme käyttäneet valmiiksi patinoituja materiaaleja.

”Koskaan ei saa antaa periksi eikä lakata uskomasta omaan  työhönsä.”

”ARKKITEHTUURISSA TULEE tapahtumaan seuraavina vuosikymmeninä suuria mullistuksia. Historia on osoittanut, että tekniset innovaatiot, kuten teräsbetoni, ovat aina muuttaneet arkkitehtuuria ja tarjonneet uusia mahdollisuuksia. Parhaillaan testataan betonielementtien 3D-tulostusta! Lukemattomia eri muotoja on helpompi luoda, kun ei enää tarvita teollista massatuotantoa. On mielenkiintoista nähdä, suosiiko ihmissilmä klassisia horisontaalisia linjoja, kun vapaista, luonnonmukaisista muodoista tulee mahdollisia rakentamisessa.

Arkkitehdit ovat jo oppineet hyödyntämään työssään algoritmiavusteista suunnittelua, jossa voidaan luoda vaihtoehtoisia ratkaisuja tietokoneohjelmaan syötettyjen parametrien avulla. Kyse on kuitenkin vain työtä nopeuttavasta työkalusta. Arkkitehdin ajatustyö ja visio ovat vastaisuudessakin tärkein osa muotoja ja ratkaisuja koskevien mallien arviointia ja lopullista päätöksentekoa.” •
 

Suunnittelun kulmakivet

1. ”Tila. Tila on suunnittelun keskeisin elementti. Olemme usein muotoilleet tiloja osittain luonnollisten muotojen avulla.”
2. ”Materiaali. Arvostan aitoja rakennusmateriaaleja, jotka patinoituvat ajan myötä.”
3. ”Valo. Luonnonvalon suunta määrää rakennuksen suunnan ja sijainnin.”
4. ”Aika. Riittävän pitkä aika mahdollistaa rauhallisen harkinnan ja oivallusten saamisen prosessin aikana.”
5. ”Ryhmätyö. Ryhmäkeskusteluissa syntyy parhaat ideat ja saadaan hiottua hankkeita – tämä pätee niin arkkitehdin kuin
    opettajankin työhön.”

1)Turun ekumeenisen kappelin (2005) sisäpinnat ovat puuta ja ulkopinnat kuparia.
2) Boathouse Villa rakennettiin Kiinan Nanjingiin osana arkkitehtuurinäyttelyä.
kuvat: Jussi Tiainen ja Tuomas Uusheimo

Henkilökuvat: Maija Astikainen