Suomalaisen kirjainmuotoilun historian tutkimus paljastaa kirjaintyyppien laajan tyylikirjon
15.10.2012
Käsitys siitä, ettei suomalaista kirjainmuotoilua ole ollutkaan ennen digitaalista aikaa, elää yhä vahvana. Vanhasta suomalaisesta kirjainmuotoilusta tiedetään yleensä vain Kalevala-kirjake. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa 26.10. tarkastettava väitöstutkimus osoittaa, että suomalaisella kirjainmuotoilulla on historiansa jo ennen 2000-lukua.
Filosofian maisteri Markus Itkosen väitöskirja Kadonneet kirjaintyypit tuo päivänvaloon lukuisia suomalaisia kirjaintyyppihankkeita vuosilta 1920–1985 HKL:n linjanumeroista Bio Rexin ja Lasipalatsin modernistisiin kirjaimiin. Teos täydentää osaltaan suomalaisen taideteollisuuden historian tutkimusta.
– Kirjainmuotoilun alan tutkimus on tähän saakka ollut puutteellista, vaikka kirjaintyyppien merkitys graafisessa viestinnässä on yhä näkyvämpää ja kirjainmuotoilun opetus lisääntynyt, Itkonen kertoo.
Väitöstutkimus paitsi korjaa ja täydentää useita käsityksiä Kalevala-kirjakkeen synnystä, myös tuo esiin muiden kirjaintyyppien erittäin laajan tyylikirjon.
– Tyylikirjo noudattaa pääosin kansainvälisiä suuntauksia, mutta ei lainkaan vastaa sitä tyylikehitystä, joka ilmeni samanaikaisessa tekstatussa suomalaisessa käyttögrafiikassa, Itkonen selventää.
Kirjaintyyppien takana monenlaisia tekijöitä
Itkosen löytämät kirjaintyypit on valmistettu ja saatettu käyttöön monin eri valmistustavoin, useimmiten jotain ennalta tarkasti rajattua tarkoitusta varten. Se on melko epätavallista kirjainmuotoilun alalla.
– Kiinnostavaa on myös se, että kirjaintyyppien tekijät eivät ole olleet kirjainmuotoilijoita vaan edustavat lukuisia visuaalisen alan ammattilaisia kuten arkkitehtejä, somistajia ja latojia, Itkonen toteaa.
Mainosgrafiikan, kirjankansien, julisteiden ja neonvalojen avulla Itkonen kartoittaa sitä typografian ja tekstauksen tyyliympäristöä, johon suomalaiset kirjaintyypit ovat kulloinkin syntyneet. Väitöstutkimus hahmottaa lisäksi kansallisia mieltymyksiä typografiassa kansallisten tuotemerkkien ja yritysten logojen avulla.
Tutkimusaineiston muodostavat kaikki väitöstutkijan tietoon tulleet kirjaintyypit vuosilta 1920–1985, erilaiset julisteet, kirjankannet, logot ja neonvalomainokset, sekä muutama julkaisematon kirjaimisto. Analyysi perustuu kirjainten muoto-ominaisuuksiin, ja niiden luokittelussa Itkonen hyödyntää sekä kirjainmuotoilun omia että taidehistorian tyylitermejä.
Väitöstilaisuus
Typograafikko Markus Itkonen on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1991 pääaineenaan taidehistoria. Hän on käynyt myös Mainosgraafikkojen koulun 1984–1986. Vuodesta 1987 lähtien Itkosella on ollut oma graafisen suunnittelun toimisto, jossa hän tekee päätyökseen kirjagrafiikkaa.
Markus Itkosen väitöskirja Kadonneet kirjaintyypit. Suomalainen kirjainmuotoilu 1920–1985 tarkastetaan Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa 26.10.2012 kello 12, Mediakeskus Lume, Sampo-sali, Hämeentie 135 C, Helsinki. Vastaväittäjänä toimii professori Visa Heinonen Helsingin yliopistosta.
Väitöskirja on ilmestynyt syyskuussa 2012 Aalto-yliopiston väitöskirjasarjassa RPS-yhtiöiden kustantamana. Tilaukset Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun verkkokirjakaupasta: books.aalto.fi, tiedustelut: artsbooks [at] aalto [dot] fi, p. 050 597 5802.
Lisätietoja:
Markus Itkonen
markus.itkonen [at] itkonen [dot] info
puh. 040 583 2696