Kuvataidepalvelut tuovat hoitolaitoksiin taide-elämyksiä ja toiminnallisuutta
06.03.2013
Taidepalvelujen tuottaminen hoitolaitokseen edellyttää monialaista ja -ammatillista yhteistyötä sekä erityistä herkkyyttä asiakkaan kuulemisen ja toiminnan suhteen. Taiteella on hoitoyhteisössä erilaisia merkityksiä määrittäjästään riippuen.
Tämä käy ilmi FM Pia Strandman-Suontaustan väitöskirjasta, joka tarkastetaan Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa 7.3.2013. Strandman-Suontausta tutkii, miten taidepalveluja voidaan suunnitella ja toteuttaa asiakkaille, jotka eivät pääse museoiden vakiintuneiden palvelujen äärelle. Tutkimuksen osana kehitettiin kuvataiteeseen perustuva taidemuseon pysyvä palvelutuote. Taidepalvelun odotettiin olevan helppo- ja monikäyttöinen, saavutettava, kestävä ja turvallinen.
– Lähtökohtana väitöstutkimukselleni oli kokemus kulttuuri- ja taidealan sekä sosiaali- ja terveysalan yhteisen rajapinnan haastavuudesta. Toimijoiden välillä tarvitaan laajaa yhteistyötä ja -suunnittelua, kertoo Strandman-Suontausta.
Väitöstutkimuksessa kehitettiin toimintatutkimuksen avulla kolme taidenäyttelynomaista kokonaisuutta yhteistyössä Hämeenlinnan Taidemuseon, kolmen taiteilijan ja hoitolaitosyhteisöjen kanssa. Taiteilijat suunnittelivat prosessinomaisesti taidemuseon tilauksesta teoskokonaisuuden, joka vietiin hoitolaitoksiin arvioitavaksi ja testattavaksi. Strandman-Suontausta hyödynsi tutkimuksessaan palvelumarkkinoinnin viitekehystä ja palvelutarjooman mallia.
– Palvelussa on huomioitu esityskonteksti, minkä takia siihen sisältyy erilaisia käyttöä helpottavia ominaisuuksia tai lisäpalveluja. Palvelun tulee esimerkiksi olla saavutettava myös vuodepotilaille. Tärkeäksi osoittautui myös muun muassa koulutus palvelun käyttöön ja palvelun vakioiminen, Strandman-Suontausta selventää.
Taidekokemus on yksilöllinen ja henkilökohtainen
Väitöskirjansa nimellä ”Vapautta vai vaikuttavuutta” Strandman-Suontausta haluaa kysyä, puhutaanko taiteen kokemisessa vapaudesta vai vaikuttavuudesta. Hän lähestyy kysymystä taiteen kentältä, lähinnä välittäjän asemasta.
– Taiteen ei pitäisi määrittyä hoitolaitoksissa kuntoutuksen tai hoivan tarpeista vaan yksilöllisistä odotuksista ja kulttuurisista tarpeista. Taide ja kulttuuri ovat ihmisen perusoikeuksia, joiden tulisi täyttyä elinpaikasta riippumatta, Strandman-Suontausta sanoo.
Strandman-Suontausta päätyy tutkimuksessaan puhumaan taiteesta vapauden diskurssina, millä hän haluaa painottaa taidekokemuksen yksilöllisyyttä ja henkilökohtaisuutta. Merkityksellinen taide tarjoaa tarkastelijalleen muun muassa erilaisia aistielämyksiä, kokemuksia ja tunteita. Hoitolaitoshenkilökunnan palautteessa painottui taidepalveluiden toiminnallisuus ja työvälineluonne. Taidekokemuksen ja -palvelun merkityksen määrittää kuitenkin viime kädessä asiakas.
Väitöstilaisuus
Filosofian maisteri Pia Strandman-Suontausta valmistui vuonna 1988 Turun yliopistosta ja Åbo Akademista pääaineenaan taidehistoria. Hänellä on opintoja myös kasvatustieteistä ja tiedotusopista. Strandman-Suontaustalla on pitkä työkokemus tiedottajana, toimittajana ja tuottajana eri kulttuuri-, taide- ja koulutusinstituutioissa. Vuodesta 2006 hän on toiminut lehtorina Kulttuurituotannon koulutusohjelmassa Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Väitöskirja ”Vapautta vai vaikuttavuutta? Kuvataiteeseen perustuva palvelu hoitolaitosyhteisölle” tarkastetaan Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa 7.3.2013 klo 12, Mediakeskus Lumeen Sampo-sali, Hämeentie 135 C. Vastaväittäjänä toimii VTT Hanna-Liisa Liikanen. Väitöskirja on ilmestynyt helmikuussa 2013 Aalto-yliopiston väitöskirjasarjassa. Tilaukset Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun verkkokirjakaupasta: books.aalto.fi, tiedustelut: artsbooks [at] aalto [dot] fi, puh. 050 313 70 86.
Lisätietoja:
Pia Strandman-Suontausta
puh. 050 382 4621
Aalto-yliopisto
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu