Aina erilainen Tuli & Savu
10.06.2013
Graafisen suunnittelun koulutusohjelma ja runouslehti Tuli & Savu ovat tehneet yhteistyötä jo kymmenen vuotta. Lehden ulkoasu haastaa printin sovinnaisuuksia ja on joka numerossa erilainen.
Kun Tuli & Savu -lehden numeroita näkee lojumassa pöydällä, niitä tekee mieli koskettaa. Ne kaikki tuntuvatkin kädessä erilaiselta, sillä välillä kannet ovat kuviollisia ja kiiltäviä, välillä mattapintaisia ja karheita. Sisäsivuilla teksti voi olla miten päin tahansa, isoa tai pientä, värikästä tai mustaa. Ainoastaan lehden muoto on kaikissa kappaleissa sama suorakaide.
Runousyhdistys Nihil Interit ry:n julkaisema ja Lönnberg Print & Promon painama Tuli&Savu perustettiin vuonna 1994. Lehteä ovat vuodesta 2003 asti taittaneet Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun graafisen suunnittelun opiskelijat.
Jokaista numeroa taittaa aina kaksi opiskelijaa yhdessä, mutta samojen tekijöiden kädenjälki näkyy vain yhdessä numerossa. Neljästi vuodessa ilmestyvään lehteen valitaan kerta kerralta uudet graafiset suunnittelijat.
Kokeilulle tilaa
Tuli & Savu -lehden päätoimittaja, runoilija Mikael Brygger ja graafisen suunnittelun lehtori Arja Karhumaa kertovat, että opiskelijoille on annettu vapaat kädet kokeilla uutta. Bryggerin mielestä tällainen vapaus tukee kokeellista estetiikkaa loistavalla tavalla.
– Lehti keksitään uudestaan jokaisessa numerossa. Sillä ei ole esimerkiksi mitään virallista logoa tai fonttia, hän selvittää.
Lehteä taittavia opiskelijoita ohjaava Karhumaa kertoo, että opiskelijoille lehden taittaminen on haluttu projekti – siihen suorastaan jonotetaan.
– Graafisen suunnittelun opiskelijoille Tuli & Savu on aika erilainen työ kuin muiden toimeksiantajien projektit, sillä lehtimaailmassa ei aina voi liikkua tällaisessa ilmaisullisessa marginaalissa.
Marginaali onkin paikka, jossa kokeilu saa tilaa ja josta yleensä nousee jotain myös valtavirtaan. Yleensä lehden identiteettiä pidetään hyvin tärkeänä – ja identiteetin visuaaliseen luomiseen liittyy tiettyjä konventioita.
– Marginaalisessa lehdessä näitä asioita on varaa haastaa. Lehti, joka ei puhu konventioilla, tekee näkyväksi sen, mitä konventioista puuttuu, Karhumaa kiteyttää.
Kieli on kuva
Brygger ja Karhumaa uskovat, että graafinen suunnittelu ja runous tukevat toisiaan hyvin. Ei nimittäin ole samantekevää, miltä runo näyttää, kun se painetaan paperille.
– Runous on läpi historian ollut avoin muille taiteenaloille. 2000-luvulla on syntynyt uusia runouden lajityyppejä, kuten visuaalinen runous. Se pyrkii käsittelemään merkitykseen ja
tekstuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä hyödyntämällä kuvataiteen keinoja, Brygger havainnollistaa.
Karhumaan mukaan aikakauslehdissä on alettu tiedostaa, että sanojen ulkoasu tuo merkitykseen jotakin lisää. Kirjoitettu kieli on aina kuva; katsomatta siihen ei pääse käsiksi. Lehtijuttujen otsikotkin ovat monesti visuaalista leikittelyä, jossa kirjaimet ovat kuin kuvia.
– Mielestäni siinä, mihin runo painetaan ja mihin ympäristöön se sijoittuu, on aina ollut merkitystä. Esimerkiksi valkoinen paperi on alkanut merkitä hiljaisuutta. Kun siihen laittaa sanoja keskelle, sanat ovat hiljaisuudessa, Brygger kuvailee.
Lehti voi olla esine
Median murroksessa moni printtijulkaisu siirtyy digitaaliseen muotoon. Se pakottaa lehdet erottautumaan toisistaan. Pelkkä hyvä sisältö ei enää riitä.
– Tuli & Savu -lehdestä on haluttu tehdä sellainen, että se olisi esineenä yhtä ainutkertainen kuin sisällöllisesti. Siksi jokainen lehti on aina erinäköinen, Mikael Brygger selvittää.
Monesti digitaaliseen muotoon siirtymisestä on hyötyä, sillä silloin asiat siirtyvät hakukoneiden saavutettaviksi. Toisaalta on paljon sellaista, jota edelleen halutaan pitää paperilla.
– Olemme yhä fyysisiä olentoja fyysisessä maailmassa. Meillä on pitkä traditio käsin kosketeltavista lehdistä. Luulen, että jatkossa vain harkitaan tarkemmin, mitä asioita tehdään paperille, Arja Karhumaa toteaa.
Harkintaa kaivataan Karhumaan mielestä silloinkin, kun lähdetään menemään teknologia edellä. Sen sijaan, että halutaan tehdä sisältöä uuteen hienoon teknologiaan, koska sellainen on olemassa, pitäisi miettiä, missä tietty sisältö tulisi julkaista.
Tuli & Savu -lehdessä julkaistu sisältö tuskin päätyy paperinkeräykseen. Lehti on joka kerta erilainen esine, jota ei halua heittää pois.
Teksti: Tea Kalska
Mikael Bryggerin kuva: Leena Lahti
Arja Karhumaan kuva: Sanna Peurakoski.
Tuli & Savu -lehdelle hopeaa European Design Awardseissa
Tutustu Tuli & Savu -lehtiin näyttelyssä Rikhardinkadun kirjastossa 2.-30.8.2013.