Urapolkuja - Alumnit kertovat
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu antaa hyvän lähtölaukauksen työelämään. Graafinen suunnittelija ja teollinen muotoilija kertovat tarinansa.
Uskalla mokailla kouluprojekteissa
Graafinen suunnittelija Lotta Nieminen elää unelmaansa New Yorkissa.
Miksi valitsit tämän koulun?
Suvussani oli tämän koulun kasvatteja jo kahdessa polvessa, enkä teinikapinaltani halunnut jatkaa kenenkään jalanjäljissä. Olin lukiossa kuitenkin erittäin kiinnostunut elokuvaohjauksesta, joten marssin opiskelijamessuilla korkeakoulun infotilaisuuteen. Paikalla oli graafisen suunnittelun opiskelija, ja silloin tajusin, että on olemassa ala, joka yhdistää kaiken, mitä olen aina fiilistellyt. Elokuvissakin taisin olla eniten innostunut alku- ja lopputekstien suunnittelusta.
Mikä on suhteesi korkeakouluun tänään?
En ole asunut Suomessa muutamaan vuoteen, mutta käyn koululla aina tilaisuuden tullen. On hauska käydä moikkaamassa opettajia, laahustaa samoja käytäviä ja syödä Kipsarissa. Olen ollut myös muutamassa graafisen portfoliokatselmuksessa ulkopuolisena arvioitsijana.
Mitä sinulle merkitsevät opiskeluaikaiset kontaktisi?
Paljon, sillä on tärkeää tuntea muita tekijöitä alalta. Olin Rhode Island School of Designissa vaihdossa kolmantena vuotenani, ja sen aikana solmitut kontaktit mahdollistivat myös New Yorkiin muuttamisen töiden perässä.
Mikä on tärkein korkeakoulussa oppimasi asia?
Yksi tärkeimmistä on argumentointitaidot, joita pääsi treenaamaan kritiikeissä. Niissä jalostetuista väittelytaidoista on myöhemmin työelämässä ollut paljon hyötyä perustellessa asiakkaille valintojaan ja mielipiteitään.
Kuvaile yhtä kiinnostavaa projektiasi opiskeluajoilta.
Palattuani vaihdosta Yhdysvalloista puhkuin intoa, ja ensimmäinen iso kouluprojekti oli ruokakulttuurikeskuksen ilmeen suunnitteleminen. Otin työn niin vakavasti, että istuin kolme viikkoa koululla yöhön saakka viikonloput mukaan lukien. Lopputulos oli aavistuksen liioiteltu kokoelma tarjottimenalusista essuihin. Kritiikin jälkeen olin niin uupunut, että nukuin viikon putkeen. Opin projektista, että on ihan ok panostaa määrän sijasta laatuun.
Mitä etua näet Aalto-yliopiston poikkitieteellisyydessä opiskelun ja työelämän kannalta?
Nykyään harva työ rajoittuu pelkästään oman alan sisälle, ja verkostojen laajentuminen muiden alojen puolelle mahdollistaa täysin uudenlaista ajattelua ja projekteja. Poikkitieteellisyyden myötä yhteistyötä muiden alojen kanssa on jo opiskeluaikana, mistä on hyötyä työelämään siirryttäessä.
Millainen oli opinnäytetyösi?
Se oli päiväkirjamainen tilitys neljästä opiskeluvuodestani: kirjoitin suurimmasta kamppailusta tai oivalluksesta, jonka olin kunakin vuonna kokenut. Työn kirjoittaminen oli opettavainen kokemus, mutta sen taittaminen oli graafikkona silti hauskin osa projektia. Olen vieläkin käyttänyt opinnäytetyöni taittoa usean työnhaun yhteydessä.
Miten opintosi ovat hyödyttäneet sinua pääsemään nykyiseen työtehtävääsi?
Opinnoissa minua ovat ehdottomasti hyödyttäneet eniten silloin solmimani kontaktit sekä ylimääräiset lehtiprojektit, joihin hakeuduin taittajaksi opiskeluaikoina. Ne opettivat käytännöntaitoja ja toimivat myös hyvinä työnäytteinä heti kandiksi valmistuttua.
Mikä oli lempipaikkasi viettää aikaa?
Kipsari lounastauoilla ja tuntien jälkeen, Kynä & Paperi kahvitauoilla.
Millaisia vinkkejä tai terveisiä haluat kertoa Aalto-yliopiston tuleville opiskelijoille?
Kouluprojektit ovat mokailua varten: kannattaa oppia mahdollisimman monesta virheestä ennen oikeita asiakastöitä.
Lotta Nieminen, kuvittaja, graafinen suunnittelija ja AD
Matkusta niin paljon kuin mahdollista!
Artekin muotoilujohtaja Ville Kokkonen aloitteli työuraa kehittämällä tulevaisuuden kylpyhuonetta eräälle turkkilaiselle keramiikkavalmistajalle.
Miksi valitsit tämän koulun?
Se oli ja on edelleen Suomen paras muotoilun oppilaitos. Se on myös yksi Euroopan vanhimmista muotoilun yliopistoista ja erittäin arvostettu kansainvälisesti. Lisäksi vanhempani ovat opiskelleet samassa koulussa.
Oletko edelleen yhteydessä kouluun?
Kyllä, luennoin siellä edelleen silloin tällöin ja aiemmin pidin siellä myös muutaman muotoilukurssin. Joskus myös osallistun opiskelijoiden töiden arvosteluun.
Oletko edelleen yhteydessä opiskelutovereihisi?
Kyllä, teen heistä monien kanssa poikkitieteellisiä töitä, jotka kattavat monia aloja, kuten tuotesuunnittelua, valmistusta/pikavalmistusta, valokuvausta, elokuvaa, tekstiilejä jne. Ja tietenkin olemme hyviä ystäviä työn ulkopuolella.
Mikä on tärkein koulussa oppimasi asia?
Se on varmastikin käyttäjäkeskeinen lähestymistapa muotoiluun. Se tarkoittaa, että tutkimusmenetelmiä sovelletaan strategiseen suunnitteluun ja tuotekonseptien kehittämiseen.
Mikä oli mielenkiintoisin projektisi?
Koulussa tehtiin monia lyhyitä käytännön projekteja todellisten asiakkaiden kanssa, lentomatkustajien käyttäjätutkimuksista yksilöllisiin keramiikkatöihin. Pelkästään yhtä on todella vaikea valita.
Mihin aineeseen sinun olisi mielestäsi pitänyt perehtyä paremmin?
Pienen muotoilutoimiston johtamiseen. Siis markkinoinnin ja liiketoiminnan näkökulmasta.
Mikä oli opinnäytetyösi?
Se oli tulevaisuuden skenaario nimeltä Utopian Protytypes (Utopistisia prototyyppejä). Tutkin tiettyjen tulevaisuuden ongelmatilanteiden visualisointeja. Siinä käytettiin metodologista lähestymistapaa tulevaisuuden tutkimukseen ja strategiseen muotoiluun.
Sujuiko siirtyminen työelämään valmistumisen jälkeen sujuvasti?
Minun osaltani kyllä. Heti yliopiston jälkeen kehitin tulevaisuuden kylpyhuonetta eräälle turkkilaiselle keramiikkavalmistajalle. Se oli uskomattoman kiehtovaa. Siinä todella työskenneltiin monipuolisessa kulttuurimaisemassa – ei vain itse projektissa (puhumattakaan Istanbulista ja kaikesta soveltavasta käyttäjätutkimuksesta hammameissa) vaan myös sen osalta, miten ratkaisevan tärkeä viestintänäkökulma oli projektin eteenpäin viemisessä.
Onko sinulla rakkaita muistoja kaupungista?
Sehän on kotikaupunkini. Nautin Helsingistä edelleen joka päivä.
Mikä oli suosikkiajanviettopaikkasi?
Minulla oli kaupungilla monia suosikkipaikkoja, mutta opiskeluaikana se oli kuitenkin koulu – usein 24 tuntia vuorokaudessa.
Olisiko sinulla joitakin tulevaisuudenneuvoja Aalto-yliopiston opiskelijoille?
Matkusta mahdollisimman paljon!
Ville Kokkonen, teollinen muotoilija, Artekin muotoilujohtaja